Luovutus ei sitten mennyt ihan nappiin. Silloisen sunnuntain vietin monta tuntia päivystyksellä kun oli vatsatauti tullut pentulaumaan. Kaikki oireet viittasivat parvoon, mutta parvon pikatesti näytti negaa. Kolme pentua pääsivät lääkityksen jälkeen kotiin, yksi jäi päiväksi klinikalle hoidettavaa. Myöhemmin viikolla alkoi pennut sitten lähteä uusiin kotiin voinnin mukaan, osa pärjäsi ilman tätä ikävää tautia. Sitten alkoi kasipoika ripuloimaan, ja sunnuntaina kun palasin kotiin oli Stella huonona. Toiselle pennulle luovari ja sen jälkeen suuntasin taas autonnokkaa kohti Turkua ja päivystystä. Kasipoika pääsi heti kotiin takaisin, oli pirteä ja hyvänvointinen joten ei edes nesteytetty nahan alle. Stella jäi loppuillan siälle. Yhdentoista aikaan sitten oli niin piristynyt että soitettiin jo perään, saisi pentu tulla hyvänkuntoisena kotiin.
Maanantai aamupäivä muutti kasipoika omaan kotiin, mukana hieman troppeja jos vielä näyttäisi siltä että vatsa ei olisi ihan kovana vielä.
Neljä pentua mulla on nyt enää kotona, Saga, Lilla/Pikku My, Stella ja ainoana poikana rakas Leo.
Saga on jäämässä kotiin, muille voisi pikkuhiljaa omaa kotia löytyä, pikkutyttö ei ole enää niin pieni, Leo voi hyvin ja Stellaa hoidetaan kuntoon myös. Hänellä ei enää kuulunut sydämessä sivuääntä, joten oli ilmeisesti sitten viaton Puppy MurMur.
Kaikki nämä pennut ovat näyttelykelpoisia,
Leolla on ruoktorven laajentuma, joten hänellä on ruokailun suhten pientä erityisjärjestelyä, mutta hän voi hyvin, pulauttelee erittäin harvoin ylös ja nekin aivan pienet määrät ja hän yleensä siivoo itse pois. Hän syö pehmeetä ruokaa, useita kertoja päivässä (jatkaa varmaan kolmella-neljällä aikuisenakin) ja pystyasennossa, rappusissa, estämään ruokatorvea laajentumaan turhaan ja vedet hän juo normaalisti. Laajentuma luultavasti "kasvaa pois" tai ainakin pysyy pienenä, ja sen takia on tärkeä syödä tällä tavalla. Hän on muuten ihan näyttelykelpoinen kaveri, mahdollisesti voisi hänet jopa kastroida luvalla ja jatkaa näyttelyttämistä pallittomana. Mitään pakkohan ei ole näyttelyihin viedä, mutta nätti on niin mikäs ettei. hänet on rekattu EJ rekisteriin.
Pikku My on terveystarkistuksessa todettu terveeksi, sydän on kunnossa. hän on kasvussa se viikko jäljessä, mikä on ihan ymmärrettävää alkupainon takia. Eläinlääkäri pentutarkissa mietti että luultavasti istukassa ei ole kaikki toiminut/napanuorassa vikaa, minkä takia ravinnonsaanti ollut puutteellista. Mutta aina hän on itse syönyt ja ollut voimakastahtoinen ja hyvänkuntoinen, alusta asti. Pieni siis on ja ollut mutta kuten ihmiskeskosilla niin loppukoko on geeneistä kiinni. Hän on ns helppo koira, joka soveltuu lapsiperheisiin. Hänellä on eritäin nätti ulkomuoto ja piiiiitkä ridge, toivon löytäväni hänelle kodin perheestä joka haluaa näyttelyttää hänet.
Stella on melko musta, mutta musta tippuu kokoajan, aikuisena varmaan on melko puhtaan värinen, jolloin ei ole estettä viedä näyttelyyn, harja hänelläkin on pitkä ja hieno. Ulkomuodollisesti niin mietin itse kauan että kumman pidän, kolmosen vai hänet, valinta ei ollut yhtään helppo. Luonteeltaan hän on astetta kovempi, ei ensimmäiseksi koiraksi, mutta pitäisi olla hyvä harrastuskoira. Hänellä oli todettu pentutarkissa pieni lievä sivuääni sydämessä, eläinlääkäri oli sitä mieltä että kuunnellaan uudestaan 12viikon iässä, ei halunnut vielä tehdä sydänultra koska oli niin lievä. Ikä oli silloin tarkissa 6viikkoo ja neljä päivää. Nyt 8viikon iässä on sitten sivuääni poissa. Silloin aiemmin sanottiin et kun ei kuulu enää niin voi asian unohtaa, on lievä ohimenevä vaiva, mitä joskus voi pennuilla olla(kuten ihmislapsilalkin).
